ALVARI-PERHEET AVAAVAT OVENSA MYÖS OPISKELIJALLE

”Tule sinäkin meidän ristiäisiin”.

Hetki oli pysäyttävä. Tähän lauseeseen kiteytyi niin paljon. Olin juuri aloittanut yhteisöhoitotyön harjoitteluni Alvari-perhetyössä ja olimme tapaamassa perhettä ja heidän vastasyntynyttä lastaan. Ristiäiset ovat herkkä, intiimi ja tärkeä juhla. Tämä perhe on valtavan rohkea, jos he uskaltavat laskea elämänsä ehkä tärkeimpään juhlaan minut, opiskelijan.

Ei ole itsestään selvää avata oveansa tuntemattomalle. Ei puhuta pelkästä oven avaamisesta, vaan koko elämänsä avaamisesta. Ihmisten kodit kertovat siellä asuvasta paljon. Mitä maitoa juodaan, millaisia kirjoja luetaan, hää- ja kerhokuvat seinällä, onko sohvan ja seinät repineet koira, kissa vai lapset, väsyttääkö arki, minkälainen elämäntyyli ja henki perheessä vallitsee. Kotona ei esitetä. Kotona ollaan aidoimmillaan.

Vaikka lähtökohtana on, että vastassa on ammattilainen tai ainakin ammattia opiskeleva, omalle reviirille päästämällä ihmiset läväyttävät eteeni koko elämänsä, raakana. Alvari-perheet ovat usein kohdanneet matkallansa useita eri sosiaalitoimen palveluita. Se tarkoittaa elämänsä ja usein ongelmiensa ja niihin liittyvien haavojensa avaamista hyvin monille eri ihmiselle, moneen kertaan, uudestaan ja uudestaan. Olen kokenut suurena kunniana päästä oppimaan näistä perheistä ja kiitollinen kuinka he jaksavat jakaa elämänsä taas yhden uuden ihmisen kanssa.

Harjoitteluuni on ehtinyt sisältyä paljon. Olen päässyt tukemaan perhettä, jossa uusi elämä on syntynyt ja uutta arkea opetellaan. Olen päässyt jakamaan pyyteettömän ihailun ja kiintymyksen syttymistä lasta kohtaan. Minulla on ollut aihetta ja ilo päästä kehumaan, miten hienosti nuori äiti hoitaa lastaan yksin.  Minulle on jaettu tatuointihaaveita. Olen jakanut neuvolassa äidin kanssa vauvan rokottamispelon ja kuinka rohkeasti hän silti haluaa itse pitää lastaan sylissä. Olen päässyt osallistumaan lapsen hoitosuunnitelman suunnitteluun, tavannut eri ammattilaisia toimintaterapeutista kuntapäättäjään. Olen päässyt tukemaan tunteikkaita häviöitä ja näyttänyt miten onnistumisista voidaan yhdessä iloita keilailussa tai Monopolyn pelaamisessa.

Alvari-perheet ovat minulle opiskelijana avanneet enemmän kuin ovensa. He ovat avanneet sydämensä ja heidän ansiostaan ymmärrän elämää taas hitusen enemmän.

 

Sairaanhoitajaopiskelija Päivi Muurinen

Vastaa