Goodbye Väkivaltatyön Palvelukeskus Pysäkki!

Ajelen Metsolaan, Haikaran pihaan tutulle parkkipaikalle viimeistä kertaa näissä merkeissä. Luonto on kauneimmillaan ja merituuli puhaltelee vilvoittavasti. Työni Pysäkillä on tullut omalta osaltani päätökseen. Viestikapula siirtyy seuraaviin käsiin ja saan hypätä tässä kohtaa kelkasta pois. Oloni on yhtä aikaa sekä haikea että helpottunut.

Olen viime kuukaudet päätellyt työtäni kuin villasukkaa, tehnyt kavennuksia, vetänyt silmukoita yhteen ja pujotellut viimeiset langat siististi. Muutama solmukin vielä tuli, jotka jouduin purkamaan ja neulomaan uusiksi.

Aivan kuten sukassani on monta eriväristä raitaa ja kuviota, sisältyi työhönikin erilaisia ja erimittaisia vaiheita.  Oli tummempia tiukkaan neulottuja kohtia, jotka vaativat sitkeyttä ja kärsivällisyyttä. Kun taas vaaleissa ja pehmeissä kerroksissa valo säteili mukavasti silmukoiden läpi antaen mahdollisuuden hengittää rennommin. Ajattelen, että näin sen kuuluukin mennä.

Jokaisen työuraan tulee mahtua sekä tummia että vaaleita vaiheita. Ne pitävät meidät sopivan nöyrinä ja hyvässä liikkeessä. Katsoessani tätä työrupeamaa taaksepäin, tunnen ennen kaikkea kiitollisuutta.

Kiitos Kymenlaakson Ensi- ja turvakotiyhdistykselle siitä, että sain kehittää ja toteuttaa tätä työtä!

Kiitos runsaasta palautteesta! Ne kertovat, ettei ponnisteluni perheväkivaltatyössä ole mennyt hukkaan.

Kiitos Tiina, Silja, Jukka ja Olli sekä kaikki yhdistyksen työntekijät!

Pitäkää silmukat puikoilla!

Erityiskiitos Samille, jonka työmäärä tulee vähenemään lähtöni jälkeen!

Hyvää kesää toivottelee Kirsti

Vastaa