Hannelen blogi

Arjessa liikkuessa, niin kävellen kuin autolla liikkuen, tulee usein seuranneeksi sitä, miten huomioimme toiset kulkijat.
Samaa pohdin vaikkapa kirjastossa tai kaupassa käydessä. Monessa paikassa on alettu nostaa esiin niitä pieniä asioita, joista on tullut hyvä mieli.
Siitä, että on autettu nostamaan pakettia autoon. On annettu tilaa kauppajonossa äidille, jolla pienet lapset mukana.
On otettu talteen niin kadonneita avaimia, lompakoita,  puhelimia kuin pehmoeläimiäkin.

Tällä hetkellä ilmassa liikkuu paljon Suomea ja koko maapalloamme koskettavia monia suuria huolia.
Meressä seilaavia muovivuoria, tulevaisuuteen vaikuttavia asioita ilmastonmuutoksesta erilaisiin poliittisiin heilahteluihin.
On suuria ja pieniä onnettomuuksia ja tragedioita. Ne saavat palstatilaa, niistä näytetään kuvia uutisissa ja vaivihkaa ne valtaavat suuressa määrin
mielikuvaa siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Siksi tämä yhä kasvava pienten hyvien tekojen virta ilahduttaa erityisesti. Olen alkanutkin ajatella yhä enemmän, etteivät nuo pahaa ennustavat ja mustanpuhuvat uhkakuvat eivät ole ollenkaan koko totuus. Koko ajan vahvistuva hyvän virta tuo mukanaan sellaista toivoa, jonka arvoa ja merkitystä
ei ehkä vielä osata arvatakaan.

Arjen pienet hyvät teot, huomiot ja hetket nousevat joskus otsikoihin, kuten esim. Roska päivässä-liike.
Mutta vaikka niistä ei koskaan kirjoitettaisi iltapäivälehdissä, eikä niillä kertyisi satoja tykkääjiä, voi sen pienen eleen ansiosta olla monen ihmisen päivä parempi.

Bussikuski joka saa kiitosta työstään, on varmasti mukavammalla fiiliksellä mennessään kotiin perheensä luokse.
Lapsi joka on kiireissään polkemassa jalisharjoituksiin, ja jolle autoilija antaa tietä, on varmasti paremmalla mielellä päästessään perille treeneihin myöhästymättä.  Nainen joka pudottaa kalliin nahkahanskan ja jonka takana tuleva ohikulkija hänelle palauttaa, on varmasti paremmalla mielellä pakkasaamuna töihin lähtiessään. Lapsi jonka rakas nuhjuinen unilelu löytyy sairaalan kanttiinista, voi nukahtaa rauhallisesti.
Ja hänen vanhemmilleen, joille lapsen sairaus on ollut valtava huolen aihe- miten iso merkitys onkaan heille sillä, että he saavat katsella omassa sängyssään nukkuvaa pientä tutun unilelun kanssa.

Pienet hyvät teot ja asiat ovat yhtä totta kuin isot huolet ja uhkakuvat. Ja kuka tietää, millaiseksi virraksi nämä pienet purot kasvavat?

 

Hannele Mäkelä

Avopalveluohjaaja

 

 

 

Vastaa