Kaikki tarvitsevat välillä apua


Kukapa meistä ei välillä tarvitsisi apua tai tukea? Olen viime päivät ollut nuoren aikuisen tyttäreni tukena isossa leikkauksessa. Lapsi on vanhemmalle lapsi ikään katsomatta. Lapsen kipua ja pahaa oloa on vanhemman aina vaikea sietää. Huoli ja salakyyneleet ovat olleet viime päivinä päällimmäisiä tunteitani. Salakyyneleet siksi, että me vanhemmat haluamme kuitenkin olla vahvoja lastemme edessä : )

Mutta onneksi ei tarvitse olla yksin. Hoitohenkilökunta sairaalassa sekä perhe ja ystävät kotona ovat auttaneet, tukeneet ja antaneet voimaa – olleet tukijana toiselle. Juttuhetki sairaanhoitajan kanssa tai viesti ystävältä antaa kummasti voimaa ja uskoa siihen, että kyllä kaikki vielä hyväksi muuttuu.

Meille jokaiselle tulee elämän varrella tilanteita, joissa omat voimat eivät riitä. Onneksi silloin on ympärillä ihmisiä, jotka tulevat avuksi ja tueksi. Kaikilla ei ole omaa luomuverkostoa, mutta meillä on monia tahoja, joista saa tukea monenlaisiin tilanteisiin. Kenenkään ei tarvitse jäädä yksin. Olen työskennellyt Kymenlaakson Ensi- ja turvakotiyhdistyksessä nyt muutaman kuukauden ja olen saanut kuulla useita tarinoita ihmisistä, jotka ovat selvinneet vaikeista tilanteista ja päässeet takaisin kiinni elämään. Mikä parasta useat heistä ovat nyt auttamassa ja kannustamassa muita samassa elämäntilanteessa olevia.

Hyvät lukijat, täältä voit lukea tositarinoita tavallisesta elämästä – sen iloista ja suruista. Kirjoittajat ovat tavallisia ihmisiä, jotka haluavat jakaa kokemuksiaan ja kannustaa kanssa ihmisiä tukemaan toisia ja hakemaan apua. Yhteistä heille on myös se, että he ovat olleet jollain lailla tekemisissä Kymenlaakson Ensi- ja turvakotiyhdistyksen kanssa.

 

Vastaa