Tulla nähdyksi ja kuulluksi

Olen viikon sisällä ollut kuuntelemassa psykologi Keijo Tahkokalliota sekä lastenpsykiatri Jukka Mäkelää. Paljon viisaita sanoja kokeneilta ammatti-ihmisiltä. Paljon niin tuttua omasta elämästä ja työelämästä. Sanoja, kertomuksia tavallisesta elämästä, tavallisesta arjesta, arjesta lasten kanssa…Mutta miksi tavallinen elämä tuntuu välillä niin vaikealta, jotenkin tahmaiselta?

Mitä se tavallinen elämä lasten kanssa on? Ruokaa, leikkimistä, ulkoilua, nukkumista, kylpemistä, hampaiden pesemistä, läksyjen tekemistä, yhdessä olemista.  Hassuttelua, naurua, itkua, kiukkua, juttelemista. Huomata toinen, kysyä kuulumisia, kuunnella; ”Miten sinun päiväsi meni?” Kuunnella oikeasti, mitä toinen vastaa. Katsoa toista silmiin ja kuunnella. Ihmetellä ja ihastella yhdessä toisen kertomaa.

Tärkeää lapselle on, että hän tulee nähdyksi ja kuulluksi. Tärkeää on myös, että aikuinen ohjaa ja neuvoo lasta, auttaa pääsemään yli vaikeiden tunteiden ja harmitusten. Ottaa syliin tai halaa, kun harmittaa. Jutella yhdessä mitä tapahtui. Tai ottaa kainaloon ja katsoa yhdessä elokuva. Siivota yhdessä ja samalla käydä läpi mukavia muistoja; ”Miten tykkäsitkään tällä pienenä leikkiä, nyt sen varmaan voi antaa serkulle.”

Mennä yhdessä ulos ja ihmetellä kevättä ja uuden kasvun voimaa. Samalla huomaten, että taas on yksi vuosi vierähtänyt. Miettiä mitä se vuosi pitikään sisällään? Hengittää syvään ja nauttia kevään tuulahduksesta ja kuitenkin juuri tästä hetkestä, yhdessä.Aurinkoista kevättä toivotellen!

Maarit Härkönen, Alvari-perhetyöntekijä

 

Vastaa