Salmiakkia vai vaahtokarkkeja

Salmiakkia vai vaahtokarkkeja?

Mitenköhän tänä vuonna viettäisi ystävänpäivää 14.2., kansainvälisesti tunnettua St Valentine`s Day:tä? Sisustaisinko kotia tai työhuonetta vaaleanpunaisilla sydämillä? Vähintään tarjoaisin ystäville ja työtovereille marmeladia ja vaaleanpunaisia vaahtokarkkeja. Jos oikein innostuisin ja aikaa jäisi, askartelisin sydämenmuotoisia kortteja tai lähettäisin sydänsähköposteja, lempeitä Instagram-kuvia tai väsäisin ihka ihanan Facebook-päivityksen.

Mikähän ystävänpäivän todellinen merkitys mahtaa olla? Joku varmasti ajattelee, että kauppiaat ovat sen keksineet, eikä suotta. Päivä on tosiaan mainio keksintö, kaupallisesti ajatellen. Päivä, jolloin muistetaan ystäviä, lähetetään kortteja ja annetaan lahjoja. Koetaan, jos ei muuta, ainakin suuria tunteita, lempeitä, helliä ja rakastavia.

Mitä, jos mieli ei olekaan vaaleanpunaisia ajatuksia täynnä? Ei tunne hempeitä ajatuksia edes sitä kaikkein rakkainta, omaa lasta kohtaan.  Itkettää ja sydän muistuttaakin enemmän mustaa salmiakkia kuin marmeladia. Kauan odotettu rakas oma lapsi ei tunnukaan läheiseltä tai muuten on jollain lailla outo olo. Vauva itkee paljon, väsyttää. Olo on keinoton ja kelvoton, jopa arvoton. Tällainen äidin tai isän kertomus pysähdyttää. Tulee olo, että haluaisi lohduttaa.

Viettäisinkö tänä vuonna ystävänpäivää ehkä toisin? Antaisin enemmän aikaa heille, joiden on syystä tai toisesta vaikea nauttia tästä päivästä. Halaisin, olisin läsnä ja kuuntelisin. Tarjoaisinkin salmiakin tilalle vaahtokarkkia. Pienikin hetki, kohtaaminen, jossa ihminen voi kokea itsensä arvokkaaksi, on merkityksellinen ja tärkeä. Sitä paitsi olen huomannut, että auttamalla toista, saa myös itselle hyvän mielen. Taidankin viettää jatkossa ystävänpäivää joka päivä. J

 

Blogin kirjoittaja Mia Lahti työskentelee Kymenlaakson Ensi- ja turvakotiyhdistyksessä Baby blues-työntekijänä.

 

 

 

 

 

 

Vastaa