Marraskuun maine harmaana ja synkkänä kuukautena lunastaa tänään lupauksiaan. Ikkunasta aukeaa väritön maisema ja ulos astuessa vastassa on kolea kosteus. Toisille tämä vuodenaika enteilee horroksenomaiseen väsymykseen käpertymistä. Pimeät kuukaudet ovat useille muita vuodenaikoja raskaampia. Kynttilät ja suklaa eivät kaikille riitä kohottamaan tunnelmaa. En muista omasta lapsuudestani vuodenaikaan sitoutunutta mielialan laskua. Marraskuussa odotettiin malttamattomana joulua. Paperisen joulukalenterin ensimmäiset luukut päästiin avaamaan jo adventtina. Joulupukille kirjoitettiin kirjettä muutaman lahjatoiveen kera ja ihan varmasti välillä tontun vilahduskin näkyi nurkan takaa. Vuodenaikojen vaihtelut juhlineen ja teemoineen rytmittivät arkea. Jo pienenä lapsena eri kuukausista oli aistittavissa omanlaisensa tunnelma. Marrasmasennusta tai kaamosväsymystä sen sijaan aloin tunnistamaan vasta aikuisena.Marraskuun kalenterimerkinnöistä löytyy toistakymmentä teemapäivää ja -viikkoa. Ehkäisevän päihdetyön viikkoa vietettiin kuun alussa. Lasten oikeuksien viikkoa puolestaan nyt parhaillaan, kun tätä blogitekstiä olen pysähtynyt kirjoittamaan. Teemaviikkojen välistä yhteyttä on hyvä rohkaistua tarkastelemaan itsestään selviä ilmiöitä syvemmin. Ehkäisevä päihdetyö tulkitaan vielä usein ideaansa kapeammin. Yleisessä keskustelussa kyllä tunnistetaan ehkäisevän päihdetyön pyrkimys lisätä tietoa lasten ja nuorten keskuudessa päihteiden käytön riskeistä ja haitoista, sekä tavoitteellisena toimintana alkoholiriippuvuuden ja suurkulutuksen vähentämisenä. Hyvin tunnistetaan myös tavoite ehkäistä toiminnallisten riippuvuuksien ja muiden päihteiden aiheuttamia vakavia haittoja.Sen sijaan niin kutsuttujen ”tavallisten perheiden” aikuisiin ei huomata ehkäisevän päihdetyön tavoitteiden useinkaan kurottelevan. Vaikuttaa siltä, että suomalaisessa yhteiskunnassa alkoholinkulutus voi olla vallan runsastakin, kun se vielä omalla kohdalla mielletään kohtuukäytöksi. Onkin mahdollista käyttää liki päivittäin alkoholia, tai kumota juomaa reilummin humalluttava määrä kerralla ja mahduttaa itsensä silti tilastollisesti korkean riskikäytön alapuolelle. Voisin itse terveenä työikäisenä naisena juoda 11 lasia viiniä viikossa, enkä vielä ylettyisi tilastollisesti korkean riskin rajalle. Kohtalainenkin riskiraja ylittyisi kohdallani vasta seitsemän viikoittaisen annoksen myötä. Jos olisin mies, voisin juoda miltei korillisen keskiolutta viikossa ja edelleen pysytellä korkean riskin alapuolella.Alkoholin ongelmakäytöstä puhutaan, kun riskirajat ylittyvät. Suomessa käytössä olevat riskirajat merkkaavat huomattavaa juomiseen liittyvää riskien lisääntymistä. Haitoilta ei kuitenkaan ole turvassa, vaikka alittaisi riskikulutuksen rajan. Alkoholin käyttöön liittyvien haittojen keskustelun soisi laajentuvan ja olevan vähemmän tunnepitoista. Päihdelääketieteen työelämäprofessori Kaarlo Simojoki kertoi Lahden Vauvafoorumin puheenvuorossa (18.11.2021) saaneensa ryöpyn tappouhkauksia otettuaan julkisessa keskustelussa kantaa työikäisen väestön alkoholinkäyttöön liittyviin haittoihin. Siis tappouhkauksia. Samainen kohderyhmä – työikäinen väestö – sattuu edustamaan myös raskaana olevia, sekä alaikäisten lasten vanhempia. Tästähän meidän nimenomaan pitäisi puhua, ja mieluiten ilman ääripäiden välille pingottunutta kireyttä.Maltillinenkin alkoholinkäyttö näyttäytyy lapselle vanhemman muutoksena. Vauva aistii tarkasti koko kehollaan ympäristöään ja hänelle välittyy ero vanhemman tuoksusta, kosketuksesta sekä katseesta, jos tämä hoivaa pienokaistaan alkoholin vaikutuksen alaisena. Isompi lapsi usein oivaltaa alkoholin vaikutuksen yhteyden vanhemman käyttäytymiseen. Näin myös tilanteissa, jotka aikuisille itselleen määrittyvät hyvin myönteisinä ja haitattomina. Tuttavaperheiden ilokkaassa illanvietossa vanhempien äänenvoimakkuus nousee ja nauru kuulostaa lasten korvaan erilaiselta. Aikuisen näkökulmasta harmiton ja rentouttava yhdessäolon hetki on lapselle ilta päihtyneiden aikuisten seurueessa – silloinkin, kun alkoholinkulutus on mittareidemme mukaan kaikin puolin kohtuullista. 1970-luvun lapsena olen sisäistänyt tällaisen kulttuurin, vaikka en koskaan itse elänyt lasista lapsuutta päihdeongelmaisessa perheessä.Jos marrasmasennusta tapaa helpottaa parilla punaviinilasillisella, tai herkullisten juustojen kaveriksi lämmitetään terästetty glögi, niin aikuisen mieli saattaakin hetkellisesti virkistyä tai höllätä kireyksiään. Kun vanhempi ei humallu, vuorovaikutus lasten ja muiden aikuisten kanssa säilyy myönteisenä, eikä alkoholinkäyttö ole satunnaista runsaampaa, voi olettaa, ettei erityistä haittaa isommille lapsille tilanteista koidu. Toisenlainen kehitys on käsillä silloin, kun vanhemman alkoholinkulutus on säännöllistä ja kotoa välittyy lapselle aktiivinen tapa rentoutua ja hallita stressikuormaa juomatottumuksilla. Tällöin ei muuten ole merkitystä, onko äidin tai isän lasissa kallista kuohuviiniä, vai lähimarketin edullisinta keskiolutta. Haitalliset kehityskulut eivät ole pelkästään lukuja kohonneista maksa-arvoista, tai numeroita perheväkivallasta ja lastensuojeluilmoituksista. Kehityskulut tapahtuvat myös näissä kankeasti nimetyissä ”tavallisissa perheissä”, joissa usealle lapselle parasta aikaa sisäistyy tapa säädellä rentoutumista ja stressiä alkoholilla.Lasten oikeuksien viikkona kutsun itseni mukaan lukien meidät kaikki rohkeammin pohtimaan omaa suhdettamme päihteisiin lapsen näkökulmasta. Ennen kaikkea kannustan käymään aiheesta keskustelua tavalla, jossa emme kiireesti yritä ratkaista mitään. Yhteiskuntamme lapset ansaitsevat aikuisiltaan uskallusta tutkailla omia asenteitaan päihteiden käyttöä kohtaan, sekä huomioimaan lapset niin arkisissa, henkilökohtaisissa valinnoissa, kuin laajemmin keskusteluissa ja päätöksenteossa. On aika ymmärtää, että lasten oikeudet joko toteutuvat, tai ovat toteutumatta meidän aikuisten toiminnan seurauksena. Fiia Eho
Pidä kiinni®avopalveluyksikkö Nuppu
vastaava sosiaalityöntekijä, YTM
Kuten otsikosta voi päätellä, jokainen tarvitsee tietoturvaa. Tietoturva on asia, jota ei kannata ohittaa, sillä se koskettaa jokaista, joka käyttää tietoteknisiä laitteita.Koska monilla menevät termit tietosuoja ja tietoturva sekaisin, haluan mainita Tietosuojavaltuutetun toimisto -sivulla (https://tietosuoja.fi/tietosuoja) mainitun asian:”Tietoturva on yksi tietosuojan toteuttamisen keino. Sen tarkoitus on suojata tietoaineisto ja tietojärjestelmät. Tietoturva tarkoittaa muun muassa organisatorisia ja teknisiä toimenpiteitä, joilla varmistetaan tiedon luottamuksellisuus ja eheys, järjestelmien käytettävyys sekä rekisteröidyn oikeuksien toteutuminen.”Tämä tarkoittaa ”suomennettuna” sitä, että tietosuoja merkitsee henkilökohtaisten ja arkaluonteisten tietojesi salassapitoa, kun taas tietoturva liittyy tiedon suojaamiseen teknisellä tasolla.Koska tietoturvan merkitys on korostunut koko ajan enemmän ja tulee olemaan tulevaisuudessa entistä tärkeämpää, keskityn tässä blogikirjoituksessa tekniseen tietoturvaan eli ohjelmiin, joilla käyttäjä voi suojata tietotekniset laitteensa (tietokone, kännykkä, tabletti) ja omat tietonsa.Jokaisen tietokoneella, kännykässä ja tabletissa pitäisi olla ehdottomasti edes jonkinlainen virustorjuntaohjelma. Laitteen käyttäminen ilman virustorjuntaohjelmaa on erittäin riskialtista, koska haittaohjelmat leviävät helposti netissä, eikä käyttäjä välttämättä edes huomaa, että haittaohjelma on päässyt koneelle, ennen kuin on liian myöhäistä. Ajan tasalla oleva ja tehokas virustorjuntaohjelmisto torjuu suurimman osan haittaohjelmista ja parantaa tietoturvaasi melkoisesti.Olen huomannut, että yllättävän monet käyttäjät eivät ole tietoisia siitä, että heidän laitteet pitäisi suojata ja maksavat esim. laskuja tai jakavat henkilökohtaisia tietojaan netissä ilman riittävää suojausta. Tällaista ei missään tapauksessa pitäisi tehdä, koska käyttäjä vaarantaa tällöin tietonsa ja saattaa joutua identitettivarkauden uhriksi.Minusta on tärkeää mainita, että luotettavan VPN-yhteyden käyttämisen merkitys on alkanut korostua entisestään viime vuosien aikana. Lyhyesti sanottuna VPN-yhteys merkitsee sitä, että VPN-ohjelma muodostaa suojatun yhteyden laitteesi ja vierailemasi sivun välille, jolloin kukaan ulkopuolinen ei voi lukea tietoa. VPN-ohjelman avulla pystyt käyttämään nettiä entistä turvallisemmin, koska ulkopuoliset henkilöt eivät pysty lukemaan kahden verkon välillä siirtyvää dataa.Huom! VPN-yhteys ei ole sama asia kuin virustorjuntaohjelma! Jos käytät VPN:ää, käytä myös virustorjuntaohjelmaa!Suosittuja kotikäytössä ilmaisia virustorjuntaohjelmia ovat mm. Avast ja AVG, jotka ovat molemmat päteviä ohjelmia (molemmista ohjelmista löytyy kotikäyttöä varten ilmaiset versiot). Näiden lisäksi monet tykkäävät käyttää ZoneAlarmin ilmaista palomuuria, joka on mainio ohjelma ja parantaa tietoturvaa ja korvaa Windowsin oman palomuurin. (Näissä ilmaisissa ohjelmissa on se huono puoli, että ne mainostavat omia palveluitaan säännöllisesti ponnahdusikkunoiden avulla, mutta se on pieni hinta siitä, että laitteesi on suojattu edes jollain tavalla.)VPN-ohjelmien kohdalla ei kannata käyttää ilmaisia palveluita, koska on suositeltavampaa käyttää maksullista ohjelmaa. Tällä hetkellä tehokkaimpia VPN-ohjelmia edustavat mm. ExpressVPN ja NordVPN (nämä molemmat ohjelmat erittäin laadukkaita ja ovat saaneet kehuja IT-ammattilaisilta), mutta tavalliselle käyttäjälle saattaa riittää hyvin esim. F-Secure Freedome VPN.Totean lopuksi, että tietoturvaan kannattaa ehdottomasti kiinnittää huomiota. Älä jätä tietoturvaa huomioimatta!Hyödyllisiä linkkejä:
Hei! Olen Metsolan Pia ja työskennellyt n. 20 vuotta ohjaajana päiväryhmässä.Tänä aikana nimi on vaihtunut Aittistuvasta Untuvaksi.Omassa elämässäni on tapahtunut ihania muutoksia, ja minusta on tullut Mummi kahdelle ihanalle pienokaiselle.Näinä vuosina työ on pysynyt melko samanlaisena. Vanhemmat ovat olleet ihania ja iloa tähän työhön antaa monet niin ihanat tapaamiset myös itse työn ulkopuolella. Olemme jakaneet niin ilot kuin surutkin yhdessä päiväryhmän arjessa. Kuitenkin aina meillä on toiveena, että eteenpäin mennään.Nykyään meille voi tulla myös raskaana ollessa. Ihanaa on ollut huomata, miten yhdistävä tekijä raskaus on. Yhdessä ihailemme masuvauvaa ja masuvauva on yksi” meistä”. Keskustelemme masuvauvan liikkeistä ja kasvusta. Huomioimme myös raskaana olevan äidin ja hänen tuntemuksensa. Meillä jokaisellahan on erilainen synnytyskokemus, jota sitten yhdessä voimme jakaa.Pienokaiset nuo suloiset auringon paisteet. Työssäni on ihanaa, kun päivän aikana voin havainnoida niin paljon lämpöisiä kohtaamisia taaperoiden välillä. Pieni sipaisu kädellä toiselta lapselta toiselle. Monet lastenväliset ”keskustelut ”ruokapöydässä, joista minähän en ymmärrä mitään. Heillä kun on niin oma ”kielensä”. Päivän parhaimpiin hetkiin kuuluu myös aurinkoiset hymyt, joista usein saan nauttia päiväryhmän arjessa tai saada juuri uniltaan herännyt pienilapsi syliini ja lempeästi herätä päivään.Haastetta on työhöni tuonut tämä korona aika. Aina emme ole voineet tavata toisiamme kasvotusten ja silloin on pitänyt nähdä tietokoneen ja puhelimen välityksellä. Minun on pitänyt harjoitella käyttämään Teamsia ja Zoomia joskus se onnistuu joskus ei. Sellaistahan tämä elämä muutenkin on.T. PiaPs. Aurinkoista ja lämmintä kesää jokaiselle
Odotin esikoistani vuonna 2017 ja raskausaikana tutustuin doulatoimintaan.
Olin kovasti halunnut doulan synnytykseeni, mutta en uskaltanut sanoa toivettani ääneen. Minulle oli tulossa synnytykseen mukaan lapsen isä ja ajattelin, että minulla ei olisi mahdollisuutta saada doulaa mukaan. Jälkikäteen ymmärrän, että parhaassa tapauksessa doula olisi voinut tukea puolisoani minun tukemisessani ja doulan läsnäolo olisi mahdollistanut sen, että olisimme voineet keskittyä täysin synnytykseen.
Esikoisen syntymän jälkeen minussa syttyi kipinä työskentelystä synnyttäjien kanssa ja poikani kasvaessa rupesin toteuttamaan haavettani doulatoiminnasta. Suoritin Kymenlaakson ensi- ja turvakotiyhdistyksen vapaaehtoisdoula -koulutuksen syksyllä 2020.Vapaaehtoisdoulan roolina on koko perheen tukeminen, sekä tarjota synnyttäjälle läsnäoloa ja turvaa ennen synnytystä, synnytyksen aikana sekä synnytyksen jälkeen. Koulutuksen myötä on ollut upeaa tutustua ihmisiin, joita yhdistää iso yhteinen asia – halu auttaa.
Vapaaehtoisdoulana toimii jokainen sydämestään. Terkuin Milja Ruohisto
Oikeat talvikelit eli nyt on lunta, pakkasta ja aurinkoa. Moni on käynyt pulkkamäessä, luistelemassa, hiihtämässä ja vaikka mitä. Lumikenkiäkin on tai ainakin lumisia kenkiä. Ja kuonoja ja tassuja.Tällä kertaa pääsin ihan koneen ääreen sanelemaan tekstiä. Yritän kyllä opetella kirjoittamaan, mutta ihan vielä en ole sitä oppinut. Suuremmin ei haittaa, koska olen kouluttanut emännän sihteeriksi. Kirjoitusvirheitä sille kyllä tulee…Täällä siis kirjoittelee terapiakoira Nelli, rodultani olen schapendoes ,’schappe’ eli hollantilainen lammaskoira. Virallisesti nimeni on Pomppaloikan Keskiyön Aikaan mutta saa sanoa Nelli vaan. Tai lempinimi on Nelli Karamelli, pentuja minua kutsuttiin haikalaksi. MInkäs sille tekee, että pentuna sitä on vähän vallaton. Ja kun maitohampaat lähtee ja tulee aikuishampaat niin niitä on kiva kokeilla. Kuvitelkaa miten hankala oli syödä puruluuta, kun ei ollu kuin sisäkumit suussa!Nyt on kasvanut hampaat, pitkä tukka ja muutenkin olen iso jo. Teini-ikäisenä lähdin välillä kotoa silleen salaa. Kavereita vaan ettiin ja silleen niinku. Nyt mä ole jo sen verran iso et on kaikkia kivoja harrastus- ja työjuttuja et ei niin tarvi lähteä kylille.Jo silloin kun olin ihan pieni, semmonen karvapallo vaan, niin tulin jo käymään täällä Haikarassa ihmisiä moikkaileen. Mulla oli urasuunnitelma, mä halusin sellaseks terapiakoiraks. Tai siis oikeastaan oon jo. Me koirat kun ollaan sellasia ihan luonnostaan. Alotin oikean opiskelunkin äipän kaa. Se sano että sillä on kiva koulu, kun sinne saa ottaa koirat mukaan. Meitä olikin aika monta siälä luokassa. Joskus multa tuli haukku vaikkei ois pitänyt. Aina ei vaan jaksa olla hiljaa ja paikallaan vaikka kuinka yrittää, etenkin jos tulee uusia tyyppejä luokkaan tai siellä kävelee jotain tyyppejä.Täällä meidän yhdistyksessä alotettiin sit eläinavusteinen toiminta. Mä kävin haastattelussa kivan Arja-tätin luona. Ja ette usko, mut sen jälkeen mua kuvattiin vaikka mihin lehtiin! Niinku Ankkuriin ja Enska:n.Ja oon käyny Haikarassa moikkaan tuttuja aina välillä. Mä oon sillee reipas ettei haittaa jos ihmisillä on kuonokoppia tai jotain muuta kummallista päällä. Mä tykkään tosi paljon ihmisistä. On kiva touhuta yhdessä ja jos on paha mieli tai surullinen niin osaan lohduttaa. Tuun sillee lähelle ja lipasen vähä kättä kielellä. Me koirat ollaan lämpösempiä ku ihmiset ja siksi me ollaan niin hyviä lohduttamaan. Koiran silittäminen on terveellistä. Siinä laskee verenpaine ja ste…rest…setrssihormonit ja aivoihin tulee iso kasa hyvänmielenhormonia.
Mä tykkään ihan kaikista ihmisistä, olipa ne pieniä tai isoja tai keskikokoisia, haluisin tutustua hetipaljon kaikkiin! Hetivaan! Moimoi! Mut äippä sanoo että toisia voi pelottaa eikä oo kohteliasta että silleen menee suoraan. Että pitää nätisti odottaa että saako mennä. Se on joskus niiiin vaikeeta.Koulussa mä sitäkin opettelen. Ja kaikkee muutakin. Oon oppinu uimaan (vaikken kyllä tykkää kastua) ja hyppäämään pöydälle ja ettimään kaikkea mikä on piilossa. Osaan tuoda kenkiä ja sukkia ja palloja ja vaikka mitä. Aina ne ei oo ees ehtinyt menemään piiloon. Me koirat ollaan superhyviä haistamaan. Ei tiiä ihmiset oikein mitään siitä mitä kaikkea me doggipuukista tien varresta luetaan kun lenkillä nuuskutellaan.Mulla on koirakavereitakin. On koirasisko joka on jo aika vanha ja välillä kärttysä. Mutta mä tykkään siitä kamalan paljon. Aamulla on tärkee tehtävä ku ensin pitää herättää sisko aamusuukoilla ja sitten porukat. Sisko on tosi kärtty aamulla ja sanoo et mene pois heti. (Ihmiset kuulee, et se sanoo murmurrr, mut mä tiedän et sitä se tarkottaa). Ystävät ymmärtää toisiaan, eik vaan!Tykkään myös tosi paljon syömisestä. Juustosta, nakeista, koirannapuloista, mustikoista – oikeestaan kaikesta syötävästä. Oon sillee reipas.Se vaan harmittaa kun ei pääse näkemään ihmisiä ja tutustumaan nyt niin paljoo kuin tykkäisin. Onneks välillä pääsen Haikaraan moikkaamaan (siellä on myös mun kaveri Myyrä, joka asuu siellä) ja käyn vähä harrastamassakin juttuja. Joskus jotkut uudet jutut jännittää, kun en oikein tiedä mitä ne on. Sit kannattaa vaan tutustua, ja sit niistä tuleekin ihan kivoja hommia. Niinku vaik autossa olo.Keväällä olisi kiva päästä oikeisiin töihin ja vaikka mukaan lenkeille, tai näyttämään kuinka hienosti pyöritän noppaa. Ja harjoittelen pyörittämään hyrrää ja vaikka mitä. Olen opetellut matkustamaan pulkassa, et jos ei jaksa kävellä niin voin istuu siinä. Mua jaksaa kyllä vetää, en oo painava. Oon opettanu emännän pulkanvetoon. Vähän se sais olla nopeempi.Ehkä pääsen johonkin tapahtumiinkin mukaan avustamaan, se olis tosi kivaa! Ainakin kerron kuulumisia tuolla yhdistyksen facebuukissa ja täällä plokissakin välillä.Jos nähdään niin tule moikkaamaan, voidaan ottaa dogfietkin (se on omakuva, jossa koira mukana)Mukavaa laskiaista ja ystävänpäivää kaikille kamuille!Toivottelee Nelli & ohjaaja Hannele
Yökylä siirtyi keväällä koronan myötä tapaamaan perheitä yksittäin ja uudella päiväkylä menetelmällä. Päiväkylässä oltiin perhe kerrallaan ja se mahdollisti ihan uudenlaisten hupien keksimisen. Erässä päiväkylässä grillasimme hamppareita terasilla ja ohjaajat olivatkin hampurilaisista todella innoissaan. Lapset toivoivat seuraavaksi kerraksi ruuaksi yökylän vakio ruokaa, makaroonilaatikkoa. Jäätelöä kului kevään ja kesän aikana ja muovailuvahat olivat kovassa käytössä. Kävelimme yhdessä Langinkosken koululle pelailemaan. Usein reitiksi valikoitui maisemareitti merenrannan kautta. Syksyllä pidimme muutaman normaalin yökylän ja lapsille se oli paluu tuttuun rutiiniin. Ikävä oli kasvanut lapsien ja ohjaajien osalta, ja meillä olikin todella hilpeät yökylät, kun pääsimme pitkästä aikaa kokoontumaan. Yökylässä lautapelit ovat olleet lasten suosikkeja ja monopolyä onkin pelattu ahkerasti. Juuri ennen joulua leivoimme lasten kanssa pipareita joululaulujen soidessa. Yökylän vuosi sujui todella mukavasti ja odotammekin jo vuotta 2021 innolla.
Ne meni leikkipuistoo. Sit ne leikki. Ne meni kotia. Sit tuli yö ja ne kävi nukkumaan. Sit tuli aamu. Sit ne leikki ulkona piilosta. Ne meni kylään jonku taloon. Ne söi siellä ruuan. Meni takaisin kotiinsa. Leikki sisällä. Tuli yö. Loppu.Poika 9 vTammikuun yökylässä lapset pääsivät tarinoimaan ja aikuiset keskittyivät kuuntelemaan. Nimesimme yhden Perhetalo Haikaran huoneista Satuhuoneeksi, johon jokainen halukas pääsi vuorollaan leikkimään ja kertomaan satuja. Satuhuoneessa aikuinen kehotti lapsia kertomaan sadun tai tarinan. Aikuinen kuunteli ja kirjoitti tarinan sana sanalta, juuri niin kuin lapsi sen kertoi. Lapset antoivat mielikuvituksen virrata ja kertoivat mitä mahtavampia tarinoita. Tarinan kerronnan jälkeen aikuinen luki tarinan ja lapsi sai muokata sitä, mikäli halusi. Saduista tuli hienoja ja osa lapsista intoutui piirtämään myös kuvia kertomuksistaan. Lapset olivat innoissaan ja ylpeitä omista tarinoistaan. Eräät lapset valmistivat tarinastaan myös nukketeatteriesityksen, jota me kaikki yökyläläiset keräännyimme seuraamaan Perhetalo Haikaran sohvalle.Kaikilla meillä on ainutlaatuisia tarinoita, ajatuksia ja kokemuksia, joita kenelläkään toisella ei ole. Kuulluksi tuleminen ja omien tarinoiden kertominen on tärkeää sekä aikuiselle että lapselle. Kuuntelemalla ja keskittymällä toisen tarinaan voimme osoittaa arvostavamme toista ihmistä ja tämän kokemuksia. Hyvä keino kuulla ja arvostaa lapsen ajatuksia on saduttaminen. Jokainen voi saduttaa, sillä saduttamiseen ei tarvita erityisiä välineitä, vain kynä, paperia ja sopiva hetki riittävät. Sadutusta voi kokeilla vaikka kotona omien lasten kanssa. Ohessa muutamia yökylän lasten kertomia tarinoita ja piirustuksia.Mukavia hetkiä satujen ja tarinoiden parissa!Suvi MetsolaYökylä- ja TenavatupatoimintaKymenlaakson Ensi- ja turvakotiyhdistys Lue lisää sadutuksesta:Karlsson, L. (2014). Sadutus: avain osallisuuden toimintakulttuuriin. Jyväskylä: PS-kustannus.https://www.thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyomenetelmat-ja-valineet/tyomenetelmat/sadutus Olipa kerran tyttö, joka oli pienessä mökissään. Se asui siellä. Ja häneltä ei loppunut ikinä ruoka. Ja sitten hän leikki kotonaan ja hänen pihallaan oli tramppa. Ja sitten hänen metsässä oli aina ilotulituksia. Ja hän kävi aina hakemassa kaupassa ruokaa. Joka päivä. Ja hänen kotinsa oli kirkas, koska siellä oli paljon valoja. Sitten se löysi taikahepan ja se oli yksisarvinen. Ja yksisarvinen löysi kukkia niityltä, jota tyttö ei ollut vielä löytänyt. Illalla yksisarvinen näytti tytölle aina tähtiä. Sitten tyttö hyppäsi yksisarvisen selkään ja ne lähti laukkaamaan. Sitten se löysi yksisarviselle korun. Ja sitten he löysivät taikakellon, josta voi mennä mihin maahan vaan halusi. Ja sitten he halusivat Thaimaaseen. Loppu.Tyttö 6 v.? Olipa kerran Legocityssä. Siel tapahtui jotain. Siellä tapahtui kaikennäköistä. Siellä oli paloasema, poliisiasema ja taloja. Loppu.Poika 7 v. Olipa kerran prinssi. Sillä oli iso kartano. Ja sillä oli niin yksinäistä. Ja toisessa huoneessa asui mäyräkoira. Ja sitten kun he menivät ulos, Siellä he tapasivat Harmalin ja Sparkyn. Ja se oli koirapuistossa. Sitten he halusivat muuttaa yhteen ja he saivat sen mitä halusivat. Eräänä talvipäivänä he näkivät kanin jäljet lumessa. Ja kun he olivat koiria, he halusivat mennä jahtaamaan niitä jäniksiä. Ja sitten he näkivät mäyräkoiran. ”Kuka siellä?” prinssi huuti. ”Hau hau!” Sitten he olikin jo ruoka-aika. Keittiössä he valmistivat hyvää ruokaa. He halusivat mennä ulos takaisin. Mutta matkalla ulos pitikin pukea vaatteet päälle ja sitten he pääsivät ulos. Ja sitten vähän ajan päästä heidän piti mennä kotiin nukkumaan. Loppu. Pojat 9 v.
”Mikä ihmeen Alvari”, kysyi lapsi toiselta lapselta. ”Eikö sulla ole Alvaria? Jokaisella lapsella pitäisi olla oma Alvari”, vastasi toinen. Suurin piirtein tällainen keskustelu käytiin vuosia sitten kahden lapsen välillä, joista toisen perheessä työskentelivät yhdistyksemme Alvari-perhetyöntekijät. Alvari-perhetyö® toimii edelleen vahvasti yhdistyksessä auttaen vuosittain reilua 60 lasta ja vanhempaa. Tänä vuonna Alvari-perhetyöllä® on juhlavuosi työmuodon saavutettua maaliskuussa 30 vuoden iän.Alvari-perhetyön® juuret ovat Ensi- ja turvakotien liiton ja sen jäsenyhdistysten yhteisessä Alvari-kotipalveluprojektissa. Projektissa kehitettiin perheiden tueksi, usein laitosjakson jatkoksi, kotiin vietävä palvelu. Rahoituksesta noin puolet tuli Raha-automaattiyhdistykseltä ja noin puolet kunnilta. Alvari-projekti päättyi v. 1994, mutta Alvari-mallin kehittäminen ja arviointi jatkuivat. Työlle määriteltiin laatukriteerit ja toiminta kehittyi erityisesti lastensuojeluperheiden tarpeet huomioivaksi erityistason Alvari-perhetyöksi®.RAY:n avustus päättyi vuoden 2010 lopussa. Tällöin Kotkan kaupunki päätti jatkaa Alvari-perhetyön® ostamista yhdistykseltä ja otti rahoituksen kokonaan vastuulleen. Tänä keväänä Alvari-perhetyö® on jälleen uuden edessä Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän kilpailuttaessa perhetyön palvelut. Rahoituksen epävarmuus on tuttua järjestötyöntekijöille, mutta kilpailutus luo uudenlaisen huolen. Miten pitkään kehitetylle työmuodolle käy ja säilyykö Alvari-perhetyössä se, mikä Alvarissa tekee Alvarin?Vuosien varrella Alvari-perhetyötä® on tutkittu ja pyritty löytämään vastauksia, mikä Alvarissa auttaa. Ensi- ja turvakotien liiton raporteissa Alvari-perhetyöstä® esille on tullut, että Alvari-perhetyön® avulla on onnistuttu tavoittamaan hyvin haavoittuvissa oloissa eläviä lapsia ja perheitä. Ongelmien ratkaisun avaimena on nähty luottamuksellisen suhteen syntymisen perheen ja työntekijän välille. Kontaktin ja luottamuksellisen suhteen luomisessa Alvari-perhetyössä® on onnistuttu hyvin. Tämä on näkynyt asiakaspalautteissa tulleina kiitoksina työntekijöille.Luottamuksellisen, kannattelevan suhteen merkitys tulee tänäkin päivänä esille asiakaspalautteissa, joissa annetaan paljon kiitosta Alvari-perhetyöntekijöille. Vanhemmat kiittävät hyvästä yhteistyöstä ja avusta, jota ovat saaneet. Lasten mielestä työntekijät ovat mukavia, heille voi puhua asioista ja tekeminen tapaamisissa on kivaa. Palautteissa tulee esille, että perheiden arki on kuormittavaa ja luottamus omiin voimavaroihin on vähissä. Vanhemmat kokevat hyötyneensä Alvari-perhetyöstä®, jossa helpotetaan arkea konkreettisella auttamisella unohtamatta muutokseen tähtäävää työskentelyä. Vanhempien palautteiden mukaan myönteisiä muutoksia on tapahtunut mm. heidän ajattelussaan, keskustelutaidoissa sekä itsehillinnässä. Lasten palautteissa tulee esille, että kotona on tapahtunut muutoksia ja elämästä on tullut kivempaa. Myös Ensi- ja turvakotien liiton raportissa Lapset alkoivat nauraa vuodelta 2008 todetaan, että eniten muutoksia tapahtui lasten elämässä. Päivään tuli järjestystä, ilo palasi lasten elämään ja äitien väsymys hellitti. Raportin mukaan perheet kokivat Alvarin auttaneen eniten arjessa jaksamisessa, elämänilon saamisessa, lasten päivärytmin selkiytymisessä ja luottamuksessa omiin voimavaroihin. Samoja asioita, jotka tänäkin päivänä nousevat tärkeimpinä esille asiakkailta keräämissämme palautteissa.Kolmessakymmenessä vuodessa maailma on muuttunut paljon. Muun muassa digitalisaatio on tullut vahvasti ihmisten arkeen. Muutoksista huolimatta haasteellisessa tilanteessa elävät lapsiperheet tarvitsevat edelleen perheiden kotiin tuotua riittävän pitkäkestoista ja perheen tilanteeseen syventyvää apua. Ja lapset sitä omaa Alvaria, luotettavaa ja turvallista aikuista.Hanna KivilahtiPalveluesimies
Ihokosketus on erittäin tärkeää ihmisille ja elintärkeää pienille lapsille. Kun vastasyntynyt saa mahdollisuuden olla ihoa vasten, se helpottaa siirtymistä kohdun ulkopuoliseen elämään sillä syntyminen on lapselle mullistava kokemus. Iholla on tärkeä tehtävä; tuntoaistina toimiminen. Iho tunnistaa esimerkiksi, onko kylmä vai lämmin – mutta tuntoaisti kertoo paljon muutakin. Silittäminen ja halaaminen on tapa kommunikoida ja välittää tunteita.Ihokontakti ja kosketus ovat erittäin tärkeä tapa välittää läheisyyttä, turvallisuutta, hellyyttä ja rakkautta. Ihokontakti on tärkeää, sillä vauva ei ole vielä oppinut puhumaan eikä täysin ymmärtämään sanallista viestintää.Silittäminen, taputtaminen, halaaminen, kantaminen ja hierominen vahvistaa, sinun ja vauvasi välisiä siteitä. Samalla kosketus lisää oksitosiinihormonin eritystä. Oksitosiinihormonilla on monia tärkeitä ominaisuuksia –se muun muassa rentouttaa ja parantaa.Vauvahieronta on perinteinen tapa stimuloida lapsen läheisyyden ja ihokontaktin tarvetta. Hieronta auttaa myös kehittämään lapsesi kehokäsitystä ja motoriikkaa. Vauvahieronta voi myös auttaa lastasi nukahtamaan helpommin. Hieronnassa kannattaa käyttää muutama tippa vauvaöljyä.Hieronta on mukavinta, kun vauva on tyytyväinen ja hyväntuulinen. Aterian jälkeen on hyvä odottaa noin 30 minuuttia, että vatsalaukku on ehtinyt tyhjetä. Vastasyntyneelle riittää noin 10 minuutin hieronta. Vauvaa voit tietenkin hieroa lyhyen ajan, milloin tahansa, esimerkiksi imetyksen, pulloruokinnan tai nukuttamisen yhteydessä.Hieronta iltaisin ennen nukkumaan menoa tekee vauvastasi rauhallisen, rennon ja luo hänelle turvallisuuden tunteen ennen nukahtamista.Päiväryhmä Untuvassa pyrimme hieromaan vauvoja ja taaperoita aamutuokion yhteydessä. Näin ollen lapsi sekä äiti saavat yhteisen mukavan kokemuksen, jonka he luontevasti voivat siirtää kotiin.Vauvahierontaliikkeitä:Seuraava hieronta kestää noin 10-15 minuuttia. Liikkeet toistetaan vähintään 6 kertaa.1. Hieronta aloitetaan sivelemällä vauvaa päälaelta poskia pitkin leuan alle. Lisäksi voit tehdä sormenpäillä hierovia liikkeitä vauvan hiuspohjaa pitkin.2. Aseta etu- ja keskisormesi vauvan korvalehden taakse ja peukalo korvan päälle. Hiero hennosti pyörivin liikkein korvalehden ulkoreunaa pitkin korvalehden alaosaan. Voit hieroa pyörivillä liikkeillä myös vauvan kallonpohjaa kohti korvia.3. Laita kätesi vauvan selän alle siten, että peukalosi jää vauvan rinnan päälle. Hiero sormilla lapaluiden välisiä lihaksia kevyesti pyörivin liikkein. Kiinnitä huomiota siihen, ettet hiero lapaluita tai selkärankaa, vaan pelkästään lihaksia.4. Sivele vauvan rintakehää koko kämmenelläsi liu’uttamalla käsiä rinnan päältä kainaloiden alle ja edelleen kylkiä pitkin alas ja kylkikaarta sekä rintalastaa pitkin takaisin ylös. Hierontaliike muodostaa ison soikion. Tee käsilläsi pieni ympyrä vauvan kainalosta rintaan päin.5. Sivele vauvan koko käsivartta aloittaen olkapäästä kyynärpäähän ja edelleen ranteeseen asti. Sivele kevyesti pyörivin liikkein vauvan kämmenpohjaa ja liu’uta vauvan jokainen sormi erikseen peukalosi, etusormesi ja keskisormesi välissä. Tee sama myös toiselle kädelle.6. Aseta toinen kätesi vauvan vatsalle rinnan alapuolelle ja sivele koko kämmenellä vartaloa alavatsaan asti. Aseta toinen kätesi aloitusasentoon ennen kuin kohotat toisen käden vauvan iholta pois. Jatka sivelyä muutamia kertoja, siten että toinen käsi koskettaa koko ajan vauvan vatsaa.7. Tee vasemmalla kädelläsi myötäpäivään kokonainen ympyrä vauvan navan ympärillä. Tee perään oikealla kädelläsi myötäpäivään puoliympyrä vauvan navan oikealla puolella.8. Hiero vuorokäsin vauvan jalat nivusista polven kautta varpaisiin asti, välttäen hieromasta polven päältä. Sivele myös reiden alta kantapäähän asti käsilläsi vuorotellen. Hiero toinen.9. Sivele kevyesti etusormella vauvan jalkapohjaa kantapäästä varpaisiin ja takaisin. Tee sormellasi myötäpäivään pieniä ympyröitä koko jalkapohjan alueella. Hiero myös kantapää! Voit myös pyöritellä kevyesti jokaista varvasta erikseen sormiesi välissä.
10. Käännä vauva vatsalleen. Aseta kätesi vierekkäin vauvan selän päälle ja sivele selkää sivuille päin. Sivele kevyesti peukaloilla selkärangan viereiset lihakset ulospäin pyörivin liikkein kulkien ylhäältä alas. Kuljeta vielä kevyesti kätesi peräkkäin vauvan selkää pitkin ylhäältä alas nilkkoihin saakka.
Lopuksi pue vauva lämpimästi tai kapaloi hänet ja helli sekä keinuttele häntä sylissäsi!Lähde: http://www.hus.fi/
Hallinnoi suostumusta
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Asetukset
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, Internet-palveluntarjoajasi vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietueita pelkästään tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei yleensä voida käyttää tunnistamaan sinua.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
(Kuvien lähde: https://www.piqsels.com/)
Hei! Olen Metsolan Pia ja työskennellyt n. 20 vuotta ohjaajana päiväryhmässä.Tänä aikana nimi on vaihtunut Aittistuvasta Untuvaksi.Omassa elämässäni on tapahtunut ihania muutoksia, ja minusta on tullut Mummi kahdelle ihanalle pienokaiselle.Näinä vuosina työ on pysynyt melko samanlaisena. Vanhemmat ovat olleet ihania ja iloa tähän työhön antaa monet niin ihanat tapaamiset myös itse työn ulkopuolella. Olemme jakaneet niin ilot kuin surutkin yhdessä päiväryhmän arjessa. Kuitenkin aina meillä on toiveena, että eteenpäin mennään.Nykyään meille voi tulla myös raskaana ollessa. Ihanaa on ollut huomata, miten yhdistävä tekijä raskaus on. Yhdessä ihailemme masuvauvaa ja masuvauva on yksi” meistä”. Keskustelemme masuvauvan liikkeistä ja kasvusta. Huomioimme myös raskaana olevan äidin ja hänen tuntemuksensa. Meillä jokaisellahan on erilainen synnytyskokemus, jota sitten yhdessä voimme jakaa.Pienokaiset nuo suloiset auringon paisteet. Työssäni on ihanaa, kun päivän aikana voin havainnoida niin paljon lämpöisiä kohtaamisia taaperoiden välillä. Pieni sipaisu kädellä toiselta lapselta toiselle. Monet lastenväliset ”keskustelut ”ruokapöydässä, joista minähän en ymmärrä mitään. Heillä kun on niin oma ”kielensä”. Päivän parhaimpiin hetkiin kuuluu myös aurinkoiset hymyt, joista usein saan nauttia päiväryhmän arjessa tai saada juuri uniltaan herännyt pienilapsi syliini ja lempeästi herätä päivään.Haastetta on työhöni tuonut tämä korona aika. Aina emme ole voineet tavata toisiamme kasvotusten ja silloin on pitänyt nähdä tietokoneen ja puhelimen välityksellä. Minun on pitänyt harjoitella käyttämään Teamsia ja Zoomia joskus se onnistuu joskus ei. Sellaistahan tämä elämä muutenkin on.T. PiaPs. Aurinkoista ja lämmintä kesää jokaiselle
Terkuin Milja Ruohisto
Täällä siis kirjoittelee terapiakoira Nelli, rodultani olen schapendoes ,’schappe’ eli hollantilainen lammaskoira. Virallisesti nimeni on Pomppaloikan Keskiyön Aikaan mutta saa sanoa Nelli vaan. Tai lempinimi on Nelli Karamelli, pentuja minua kutsuttiin haikalaksi. MInkäs sille tekee, että pentuna sitä on vähän vallaton. Ja kun maitohampaat lähtee ja tulee aikuishampaat niin niitä on kiva kokeilla. Kuvitelkaa miten hankala oli syödä puruluuta, kun ei ollu kuin sisäkumit suussa!Nyt on kasvanut hampaat, pitkä tukka ja muutenkin olen iso jo. Teini-ikäisenä lähdin välillä kotoa silleen salaa. Kavereita vaan ettiin ja silleen niinku. Nyt mä ole jo sen verran iso et on kaikkia kivoja harrastus- ja työjuttuja et ei niin tarvi lähteä kylille.Jo silloin kun olin ihan pieni, semmonen karvapallo vaan, niin tulin jo käymään täällä Haikarassa ihmisiä moikkaileen. Mulla oli urasuunnitelma, mä halusin sellaseks terapiakoiraks. Tai siis oikeastaan oon jo. Me koirat kun ollaan sellasia ihan luonnostaan. Alotin oikean opiskelunkin äipän kaa. Se sano että sillä on kiva koulu, kun sinne saa ottaa koirat mukaan. Meitä olikin aika monta siälä luokassa. Joskus multa tuli haukku vaikkei ois pitänyt. Aina ei vaan jaksa olla hiljaa ja paikallaan vaikka kuinka yrittää, etenkin jos tulee uusia tyyppejä luokkaan tai siellä kävelee jotain tyyppejä.Täällä meidän yhdistyksessä alotettiin sit eläinavusteinen toiminta. Mä kävin haastattelussa kivan Arja-tätin luona. Ja ette usko, mut sen jälkeen mua kuvattiin vaikka mihin lehtiin! Niinku Ankkuriin ja Enska:n.
Ja oon käyny Haikarassa moikkaan tuttuja aina välillä. Mä oon sillee reipas ettei haittaa jos ihmisillä on kuonokoppia tai jotain muuta kummallista päällä. Mä tykkään tosi paljon ihmisistä. On kiva touhuta yhdessä ja jos on paha mieli tai surullinen niin osaan lohduttaa. Tuun sillee lähelle ja lipasen vähä kättä kielellä. Me koirat ollaan lämpösempiä ku ihmiset ja siksi me ollaan niin hyviä lohduttamaan. Koiran silittäminen on terveellistä. Siinä laskee verenpaine ja ste…rest…setrssihormonit ja aivoihin tulee iso kasa hyvänmielenhormonia.
Mä tykkään ihan kaikista ihmisistä, olipa ne pieniä tai isoja tai keskikokoisia, haluisin tutustua hetipaljon kaikkiin! Hetivaan! Moimoi! Mut äippä sanoo että toisia voi pelottaa eikä oo kohteliasta että silleen menee suoraan. Että pitää nätisti odottaa että saako mennä. Se on joskus niiiin vaikeeta.Koulussa mä sitäkin opettelen. Ja kaikkee muutakin. Oon oppinu uimaan (vaikken kyllä tykkää kastua) ja hyppäämään pöydälle ja ettimään kaikkea mikä on piilossa. Osaan tuoda kenkiä ja sukkia ja palloja ja vaikka mitä. Aina ne ei oo ees ehtinyt menemään piiloon. Me koirat ollaan superhyviä haistamaan. Ei tiiä ihmiset oikein mitään siitä mitä kaikkea me doggipuukista tien varresta luetaan kun lenkillä nuuskutellaan.Mulla on koirakavereitakin. On koirasisko joka on jo aika vanha ja välillä kärttysä. Mutta mä tykkään siitä kamalan paljon. Aamulla on tärkee tehtävä ku ensin pitää herättää sisko aamusuukoilla ja sitten porukat. Sisko on tosi kärtty aamulla ja sanoo et mene pois heti. (Ihmiset kuulee, et se sanoo murmurrr, mut mä tiedän et sitä se tarkottaa). Ystävät ymmärtää toisiaan, eik vaan!Tykkään myös tosi paljon syömisestä. Juustosta, nakeista, koirannapuloista, mustikoista – oikeestaan kaikesta syötävästä. Oon sillee reipas.Se vaan harmittaa kun ei pääse näkemään ihmisiä ja tutustumaan nyt niin paljoo kuin tykkäisin. Onneks välillä pääsen Haikaraan moikkaamaan (siellä on myös mun kaveri Myyrä, joka asuu siellä) ja käyn vähä harrastamassakin juttuja. Joskus jotkut uudet jutut jännittää, kun en oikein tiedä mitä ne on. Sit kannattaa vaan tutustua, ja sit niistä tuleekin ihan kivoja hommia. Niinku vaik autossa olo.Keväällä olisi kiva päästä oikeisiin töihin ja vaikka mukaan lenkeille, tai näyttämään kuinka hienosti pyöritän noppaa. Ja harjoittelen pyörittämään hyrrää ja vaikka mitä. Olen opetellut matkustamaan pulkassa, et jos ei jaksa kävellä niin voin istuu siinä. Mua jaksaa kyllä vetää, en oo painava. Oon opettanu emännän pulkanvetoon. Vähän se sais olla nopeempi.Ehkä pääsen johonkin tapahtumiinkin mukaan avustamaan, se olis tosi kivaa! Ainakin kerron kuulumisia tuolla yhdistyksen facebuukissa ja täällä plokissakin välillä.Jos nähdään niin tule moikkaamaan, voidaan ottaa dogfietkin (se on omakuva, jossa koira mukana)
Mukavaa laskiaista ja ystävänpäivää kaikille kamuille!Toivottelee Nelli & ohjaaja Hannele
